Joskus on kyllä niin kummallinen olo, eikä saa ajatuksia mihinkään järkevään muotoonsa. Mielessä saattaa olla monta vaikeaa asiaa, eikä niihin löydy ratkaisuja. Joskus voi käydä myös niin, että joku läheinen ihminen tai kaveri sanoo töksäyttää jonkun asian, ja sitä jää pitkäksi aika miettimään, että mitä silllä tarkoitettiin. Sitä pohdit sitten omassa mielessäsi ensin, ennen kuin uskallat kysyä asiasta itse asianomaiselta. Olet tehnyt hänen mielestä oudon ratkaisun koskien uuden asunnon ostoa tai hän miettii miksi käytät kaikki rahasi aina vaan uusiin vaatteisiin ja tavaroihin. Miksi muiden mielipiteillä on niin paljon merkitystä meidän omassa elämässämme? Miksi mietimme mitä muut ajattelevat siitä, kun teemme omia ratkaisuja tai päätöksiä. Ne päätökset voivat olla siis aika pieniä mitä teemme, esim. mitä ruokaa syömme, mitä puemme lapsillemme päälle, mitä teemme vapaa-ajallamme jne. Pitääkö kaikesta olla tilivelvollinen muille?
Miksi puutumme muiden ihmisten elämään, vaikka omassammekin olisi parantamisen varaa? Tietysti asioista voi aina keskustella sivistyneesti ja kertoa omia kokemuksia, mutta ei niitä tarvitse välttämättä muille tyrkyttää. Hyviä esimerkkejä ovat esim. lasten päivänhoidon aloitus tai oma painonpudotus. Jokainen varmasti saa ja joutuu tekemään itse omat päätöksensä, ja sitä olisi tärkeä muiden tukea. Toisen ihmisen arvostelu ei ainakaan auta asiaa. Avoimet ihmiset kertovat helposti asioitaan muille, joten niitä on helppo muiden sitten ruotia. Olisiko helpompaa olla vaan kertomatta ja olla hiljaa omista asioista, niin ihmiset eivät niin paljon pystyisi kommentoimaan. Hiljaa on vaikea olla, jos on tottunut puhumaan. Joskus on hyvä kuitenkin pysähtyä miettimään omia tunteitaan ja ajatuksiaan, ennen kuin niistä puhuu muille. Ja tietysti on kuitenkin tärkeää puhua muille, että ei jäisi asioiden ja tunteiden kanssa yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti