Jännitystä

Se tunne kun jännittää ihan hirveästi, paniikki päällä ja olokin on huono. Sydän hakkaa aivan liian kovaa, ei oikein pysty syömäänkään mitään. Maha tulee kipeäksi ja juokset vessassa jatkuvasti. Edessä tärkeä päivä, pitäisi pystyä suoritumaan kiitettävästi tai ainakin hyvin.  Kyseessä voi olla asia mikä vaikuttaa loppuelämääsi. Ahdistus voi olla niin kovaa, että sitä tekisi mitä vaan, että pääsisi livistämään tapahtumasta. Ajattelu on tätä ; pakko pystyä, ihan pakko kohta se on ohi, sitten helpottaa. Tällaisia juttuja voi olla, esim. omat häät, koulun pääsykoe, tärkeä esitelmä koulussa/töissä, autokoulun inssiajo ym. Miten muuten voisi rauhoittaa itsensä tuolta jännitykseltä?



Itsellä edessä huomenna se inssikoe, ja jännitys on jotain ihan käsittämätöntä. Ei haluaisi puhua tai mainostaa sitä kenelläkään tutulle, koska tuntuu että paine siitä suoriutumisesta vaan kasvaisi. Vaikka kuinka yrittää miettiä mielen kannalta, miksi tämä asia jännittää niin paljon, ei siihen tunnu löytyvän mitään järkevää syytä. Onko syynä se, että sana KOE tekee jo pelkästään jännittävän tilanteen? Onko kyseessä suorituksen näyttämisestä jollekkin toiselle ja siihen liittyvää pelkoa? Jos osaat asian, miksi jännität? Vai osaatko kunnolla sittenkään? Oletko vielä epävarma itsestäsi?

P.s Syy miksi tämä asia jännittää erityisesti johtuu myös siitä, että tämä ei ole ensimmäinen yrityskerta, vaan takana oon useampia hylättyjä suorituksia vuosien takaa.

P.p.s Hylätty siitä sitten muuten tuli, joten jännitys jatkuu vielä.....

Sekaisin

Sopivasti tulee jatkoa edelliseen aiheeseen. Huumeista ja muista mömmöistä asiaa siis rittäisi, tai ehkä joidenkin mielestä pelkkää saarnaa. Pään kun saa sekaisin niin monella eri tapaa, mutta joskus sen voi saada sekaisin ihan haluamattakin. Useat mielenterveysongelmaiset käyttävät aika vahvoja lääkkeitä esim. ahdistukseen, masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai skitsofreniaan. Lääkkeiden tarkoitus on yleensä viedä harhoja pois, rauhoittaa ja tasata mieltä. Useasti niiden vaikutus voi olla hieman tunteita, mieltä ja ajatuksia lamaannuttava, eli jollain tapaa ihminen muuttuu hieman " tunteettomaksi". Akuutissa vaiheessa, kun ihminen on vaikka psykoosissa tai kovin harhainen ja joutuu esim. eristykseen tai lepositeisiin niin siinä kuitenkin tärkeintä on, että ihminen saadaan turvaan itseltään ja muilta. Ensijainen hoito on myös lääkitys. Lääkkeillä saadaan usein hyvä vaste, mutta toki niillä siis on myös sivuvaikutuksia. Olet varmaan huomannut, että mielenterveyspotilas saattaa usein olla kovin poissaoleva tai hiljainen. Toinen ääripää on, että ihminen virkistyy liikaa tai "käy kierroksilla" jonkun lääkkeen vaikutuksesta (tai huumeen). Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on usein näitä molempia vaiheita vuorotellen, eli vaikka masennusta ja vauhtia. Sekaisin sitä kuitenkin on (ihan kauniisti sanottuna).

















Mikä sitten on normaali olotila? Naisena varsinkin tämä kysymys hieman naurattaa, koska tunnistan itsessäsi suuriakin mielilanvaihteluita. Välillä sitä rakastaa koko maailmaa ja toisena hetkenä kaikki ärsyttää (hyvinkin pienet asiat, kuten lapsen lelu väärässä paikassa) ja seuraavana päivänä voi mieli olla hyvin herkkä ja telkkarin vessapaperi mainoskin saa itkemään. Entäs miehillä sitten? Se onkin jo vaikeampi kysymys.

Elämä on parasta huumetta

Voin kertoa, että olen kovasti huumeita vastaan. Olen aina ollut. En näe mitään järkeä tuhota itseään ja läheisiään huumeiden käytöllä. Huumeet tuhoavat aivot ja pahimmassa tapauksessa vievät hautaan saakka. Valitettavasti huumeiden käyttö vaikuttaa myös muihin ihmisiin, kuin pelkästään niiden käyttäjään. Läheisillä on jatkuva huoli käyttäjästä. Huumeet tuovat mukanaan myös rikollisuutta, sillä rahat ovat usein vähissä ja joillain keinoin pitää kamaa saada. Huumeet ovat myös kovin kalliita, ja käytön myötä myös annokset kasvavat. Kovemmat diilerit käyttävät myös hyväksi narkomaanien riippuvuutta ja usein pakottavat heitä mukaan laittomiin salakuljetuksiin, huumeiden myyntiin tai jopa itsensä myyntiin.

Psykiatrian osastoilla olen työssäni törmännyt paranoideihin skitsofreenikoihin, joilla on huumetaustaa esim. hasiksen polttamista (jota pidetään niin mietona ja turvallisena aineena, että sen voisi rinnastaa alkoholiin). Tosiasia on kuitenkin se, että se on Suomessa laitonta, koska huumeiden hallussapito ja niiden kauppaaminen on laissa rangaistava teko. En ota kantaa siihen, että jossain maissa se on laillista ja mitkä sen hyödyt voisi olla. Mielipiteitä on paljon puolesta ja vastaan. Ennen myöskin  lääketieteessä käytettiin useita eri huumeaineita, mutta silloin ei myöskään tiedetty niiden haittavaikutuksista. Nykyäänkin käytetään sairaanhoidossa paljon opioideja kuten morfiinia, tramadolia ja kodeiinia ym, koska niillä on hyvä kipua lievittävä vaikutus, mutta niiden käyttämisestä valvoo hoitohenkilöstä ja lääkärit. Tietysti riippuvuus on aina mahdollista.

Syy huumeiden käyttöön on aika moninaista. Toiset hakevat sillä vauhtia jaksamiseen ja juhlimiseen. Toiset taas ovat elämän raiteilta hieman eksyneet ja hakevat huumeista jotain apua ja lohtua. Jotain elämästä kuitenkin puuttuu, kun se pitää korvata erilaisilla aineilla. Sama pätee jokapäiväiseen alkoholin käyttöönkin, mutta jätetään se aihe toiseen kertaan. Hasiksesta siirrytään helposti kovempiin aineisiin kuten amfetamiiniin. Hasiksen käytön jälkeen monet ihmiset ovat saaneet hallusinaatioita ja ovat joutuneet jopa psykoosiin. Huumeiden piikittäminen taas lisää riskiä erilaisiin tartuntatauteihin ja yliannostukseen. Jotkut ihmiset vakuuttavat käyttävänsä huumeita vain satunnaisesti, ja sanovat pystyvänsä lopettamaan milloin tahansa. Onko oikeasti näin? Mitä mieltä olette?

Naapurikyttääjä osa II -Hessu

Toinen mielenkiintoinen tapaus on naapuritalossa asuva pariskunta, tai oikeastaan vaan heistä se mies. Miestä kutsun siis Hessuksi ja vaimo olkoon Heluna. Hessu on naapureista se, jonka aina näet, kun menet ulos viemään roskia tai menet lapsesi kanssa leikkimään pihalle. Hän on siis aina siellä minne sinäkin olet menossa. Voi olla, että tuli hieman liioiteltua, ei hän nyt ihan aina ole samassa paikassa samaan aikaan.  Mutta kun katsot ikkunasta ulos, niin aika varmasti näet Hessun. Hän on sellainen naapuriaktiivinen ihminen joka jaksaa aina höpötellä ihmisten kanssa ja on kiinnostunut kaikesta talon tapahtumista. Hessulla on siis aina asiaa. Hessu on usein ulkoilemassa lapsensa ja vaimonsa kanssa tai puuhamassa joatin muuta,  eli tuskin näet heitä istumassa kotona sohvalla ja katsomassa telkkaria, niinkuin me muut reppanalaiskimukset. Kateellisia tässä ei siis olla, vai ollaanko? Ei tosiaan olla, mutta hienoa että muut jotkut ovat niin reippaita.

Suoraan sanottuna Hessu on vaan aika ärsyttävä. Ei kaikista ihmisistä tarvitse ihan oikeasti tykätä, ja kyllä mekin juttelemme hänen kanssaan jos satutaan törmäämään. Syytä ei ole häntä siis vihata, eikä tykätä, mutta on kohteliasta tulla toimeen. Hessun perheeseen kuuluu myös lapsi, mutta ei puututa siihen asiaan sen enempää. Heluna vaikuttaa hmm... myös aika erikoiselta, mutta Hessuun verrattuna tavallisen normaali. On vaikea oikeastaan selittää,  mikä Hessussa ärsyttää. Jotenkin hänen olemuksensa ja se että hän luulee tietävänsä asioista, vaikka ei oikeasti juuri niistä mitään tiedäkään. Positiivista Hessussa on kuitenkin se, että hän ei kuitenkaan halua pahaa kenellekään ja hän on todennäköisesti kiltti ihminen. Hän on ehkä enemmän sellainen säheltäjä-Hessu joka ei esitä mitään. Sehän on oikeasti tärkeintä, että on oma itsensä sekä myöskin, että kaikista ihmisistä löytyy myös hyviä puolia.

Hölkyn kölkyn

Viikonlopun saapuessa ihmiset alkavat suunnitella menojaan. Niin varsinkin ne sinkkuihmiset tai pariskunnat keillä ei ole lapsia. Ehkä baariin sekä perjantaina että lauantaina. Etkoilla aloitetaan, että mennään ensin jonkun kaverin luokse, hyvää musiikkia, laittaudutaan eli pistetään kunnon tappomeikit  naamaan ja laitetaan toisten hiuksia kiharalle ja sitten juodaan yhdessä samalla pohjia. Siidereitä ja olutta, ehkä pienet napsutkin. Tehdään jotain pikkusuolaista syötävää, että ei nälkä heti yllätä ravintolaan mennessä. Kotiin tullessa voikin mennä mäkkärin tai snägärin kautta. Fiilis alkaa nousemaan kun päästään lähtemään. Baarissa tanssitaan monta tuntia ja käydään juttelemassa tuntemattomien ihmisten kanssa baaristiskillä. Kotiinlähtiessä on matkaan joillakin tarttunut ehkä yhden yön juttu tai kenties pidempiaikainen kumppani. Aamuyö menee vielä taksitolpalla tai jonkun luona jatkoilla. Sitten nukutaan kun ehditään, kiire ei ole mihinkään. 

Mutta kyllähän lapsiperheetkin suunnittelevat menoja, esim. mentäisiinkö vaikka Hoplopppiin vai käymään vaikka niillä "Jokisilla" tai "Viitasilla". Aamu alkaa viikonloppuna samaan aikaan kun arkena, eli aivan liian aikaisin. Ja lastenohjemat alkavat viikonloppuisin aivan liian myöhään. Koko viikonlopun kohokohta on lauantain kauppa -ja Ikea reissu.  Miten jännää, kun mietitään ensi viikon ruokalistaa, tai jos vaikka olisi naapureitakin eksynyt samaan aikaan ostoksille. Jos olet hankkinut lapsia, niin ei saa sitten valittaa, että elämä on välillä on rankkaa ja ehkä tylsän arkistakin. Miksi ei saa rehellisesti sanoa, että kyllä kotiäiditkin haluavat mennä joskus baariin, jos niin ehkä tehnyt ennen lapsen saamistakin. Tekee ihan hyvää päästä ulos tuulettumaan ja näkemään ystäviä. Äitien jaksamiselle tekee ihmeitä, kun pääsee tekemään jotain ihan muuta kun kodinhoidollisia juttuja. Elämä pyörii muuten liikaa tiskien ja pyykkien ympärillä. Baariin ei ole siis pakko mennä, kyllähän tekemistä löytyy kaikenlaista. Pääasia, että pääsee välillä jonnekkin pois kotoa ja saa nauttia muistakin asioista.

Sekavia tunteita

Joskus on kyllä niin kummallinen olo, eikä saa ajatuksia mihinkään järkevään muotoonsa. Mielessä saattaa olla monta vaikeaa asiaa, eikä niihin löydy ratkaisuja. Joskus voi käydä myös niin, että joku läheinen ihminen tai kaveri sanoo töksäyttää jonkun asian, ja sitä jää pitkäksi aika miettimään, että mitä silllä tarkoitettiin. Sitä pohdit sitten omassa mielessäsi ensin, ennen kuin uskallat kysyä asiasta itse asianomaiselta. Olet tehnyt hänen mielestä oudon ratkaisun koskien uuden asunnon ostoa tai hän miettii miksi käytät kaikki rahasi aina vaan uusiin vaatteisiin ja tavaroihin. Miksi muiden mielipiteillä on niin paljon merkitystä meidän omassa elämässämme? Miksi mietimme mitä muut ajattelevat siitä, kun teemme omia ratkaisuja tai päätöksiä. Ne päätökset voivat olla siis aika pieniä mitä teemme, esim. mitä ruokaa syömme, mitä puemme lapsillemme päälle, mitä teemme vapaa-ajallamme jne. Pitääkö kaikesta olla tilivelvollinen muille?

Miksi puutumme muiden ihmisten elämään, vaikka omassammekin olisi parantamisen varaa? Tietysti asioista voi aina keskustella sivistyneesti ja kertoa omia kokemuksia, mutta ei niitä tarvitse välttämättä muille tyrkyttää.  Hyviä esimerkkejä ovat esim. lasten päivänhoidon aloitus tai oma painonpudotus. Jokainen varmasti saa ja joutuu tekemään itse omat päätöksensä, ja sitä olisi tärkeä muiden tukea. Toisen ihmisen arvostelu ei ainakaan auta asiaa. Avoimet ihmiset kertovat helposti asioitaan muille, joten niitä on helppo muiden sitten ruotia. Olisiko helpompaa olla vaan kertomatta ja olla hiljaa omista asioista, niin ihmiset eivät niin paljon pystyisi kommentoimaan.  Hiljaa on vaikea olla, jos on tottunut puhumaan. Joskus on hyvä kuitenkin pysähtyä miettimään omia tunteitaan ja ajatuksiaan, ennen kuin niistä puhuu muille. Ja tietysti on kuitenkin tärkeää puhua muille, että ei jäisi asioiden ja tunteiden kanssa yksin.

Pakkopankki vai liian kiire?

Voiko olla mitään mukavampaa kun asioida pankissa? Rauhallinen ilmapiiri, nopea palvelu, ystävällisiä ihmisiä ja runsaasti leikkitilaa lapsille? Tai sitten ei. Tarkoitus oli siis mennä käymään pankissa lapseni kanssa, ja tallettamaan tilille rahaa. Taitaa jäädä toiseen kertaan, koska äidin hermot eivät taaskaan kestäneet.

Pankki aukeaa siis klo 10 ja me olimme siellä 10.30. Heti ovella nainen tulee tiedustelemaan käyntimme syytä, koska hänkin voisi auttaa jossain asioissa siellä. Ei kuitenkaan sitten käteisasioissa. Miksi? Siitä syystä suurin osa siellä tuntui asioivan. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia menivät ihan hyvin, kun jaksoi viihdyttää lasta pankin muutaman lelun ja rattaiden työntelyn avulla. Eihän täällä voi näin kauan kestää, jos yksi asiakas oli vaihtunut tässä ajassa, siis 20 minuutissa ja kaksi kassaneitiä paikalla. Sitten puolen tunnin päästä muksu hermostui odotteluun ja sylissä olo helpotti vähäksi aikaa. Edelleenkään ei ollut vaihtunut kun yksi asiakas ja meitä edellä oli vielä 10 muuta. Kuuntelin toisella korvalla, kun eräs nainen asioi tiskillä ja kävi läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat. Ei voi olla totta! Voisiko kenties varata ajan, jos on niin paljon asiaa? Katselin muita ihmisiä, ja monen kasvoilla oli tuskainen ilme sekä vilkaisuja kelloon aina muutaman minuutin välein. Ainoat ihmiset, keillä ei ollut kiire, olivat eläkeläiset. Miten tyytyväisenä he istuivat ja odottelivat vuoroaan. Itse aloin tuskailla, koska odottelu ei ole vahvinta alaani eikä lapsi jaksanut enää odotella. Kaiken lisäksi pian alkaisi olemaan jo nassukan ruoka-aikakin ja kaupassa pitäisi vielä ehtiä käymään. Sitten 40 minuutin jälkeen päätin, että parempi lähteä vaan kauppaan, jääköön sitten pankkireissu siihen. Rahat säilyvät kuitenkin tallessa.

Eikö kaupoissa ja pankeissa voisi olla jonkinlainen pikakassa? Siis joissakin kaupoissa onkin, että 1-5 kpl ostokset saa maksaa pikakassalla. Pankissa voisi olla myös jonkinlainen pikavuoropalvelu, jossa voisi nostaa ja tallettaa rahaa. Varsinkin tuo rahan tallettaminen on hidasta, koska onhan olemassa automaatit josta saa rahaa, niin eikö asian voisi hoitaa myös toisinkin päin? Ovatko nykypäivän ihmiset vaan niin kiireisiä, että heistä 45 min-1,5 h odottelu pankissa on turhan pitkä aika?